On tosiaankin kulunut pitkä aika viime kirjoituksestamme. Sivumme aukesivat vasta ja nyt alamme aktiivisemmin päivittelemään blogia. Joulukuumme on sujunut hyvin. Pipareita ja torttuja on leivottu, joulusiivoukset tehty kauan sitten, koristeet laitettu, lahjat hankittu, joulukortit lähetetty, jouluruuat valmistettu, kuusi koristeltu ja joulupukkikin on jo käynyt :)

19.12.2006 Sofi ja Miina kävivät eläinlääkäriasema Akuutissa. Miina kävi rokotuksella, mutta Sofin toimenpide oli hieman suurempi. Sofi toinen yläkulmahammas ei ollut lähtenyt. Annoimme sille luita purtavaksi ja leluja revittäväksi, mutta hammas ei millään irronnut. Äiti kysyi eläinlääkäriltä, mitä pitäisi tehdä ja hän kehotti tulemaan sinne. Äiti meni Miinan ja Sofin kanssa sinne. Sofin hammas leikattiin eli se nukutettiin. Eläinlääkäri sanoi, ettei ollut pitkään aikaan nähnyt niin pitkää hammasta ja pitkä se todella olikin. Sille laitettiin yksi tikki, joka sulaa. Eläinlääkäri antoi hampaan äitille ja äiti antoi sen minulle. Se olikin tosi pitkä :) Äiti pyysi, että Sofia ei herätettäisi kokonaan. Sille annettiin herätystippoja kielelle. Kun he tulivat kotiin, Sofi käveli jo, mutta oli ihan väsynyt ja  nukkui melkein koko päivän. Lenkille sitä ei saanut tietenkään viedä. Illalla se jo oli oma normaali itsensä :)

Sofille kuuluu muutenkin hyvää. En ole sen kuulumisia kirjoittanut tänne vielä ollenkaan :( Se on sopeutunut hyvin laumaan. Onhan se menevä pentu, mutta tosi iloinen ja reipas. Se ei kyllä pelkää mennä ihmisten luokse....


Tämän vuoden joulukorttimme

Jouluaattona koirat kävivät yli tunnin lenkin metsässä.
Kinkun tuoksu sai Sofi olemaan keittiössä tavallista enemmän. Saihan se maistaa sitä pikkusiivun lopulta :) Illalla tuli joulupukki. Koirat olivat sen aikaa ulkona, koska muuten ne olisivat saattaneet pelästyä sitä. Kaikki saivat paljon lahjoja. Olimme tainneet olla aika kilttejä pukin mielestä. Miina sai luun ja pallon Annilta etukäteen. Se ei kyllä saanut heti luuta syötäväksi, koska siitä olisi tullut vain tappelu. Nyt sitä on saanut maistaa Sofikin :D Myöhemmin illalla annoin Sofille sen lahjat. Se sai juustotäytteisen luun, mutta se ei oikein ole syönyt sitä. Lisäksi äitiltä se sai sydänriipuksen, joka kiinnitetään pantaan. Se on pinkki ja siinä lukee Sofia ja toisella puolella on minun kännykkänumeroni. Yhteisenä lahjana koirat saivat herkkuboltsin minulta ja Annilta. Sinne voi laittaa herkkuja. Siinä on kaksi reikää, josta herkut tippuvat, kun koira sitä pyörittää. Lelu on ollut ainakin Sofin mieleen. Saapahan se käyttää aivojaan.Loppuillan koirat sitten nukkuivat :) Jouluaattomme oli oikein mukava.

Sofi miettii, mitä                  Sofi ja uusi nimiriipus
paketisti löytyy            

Joulupäivä oli aikalailla normaali päivä meille. Aamulla Sofi tuli minun, isäni ja pikkuveljeni kanssa pienelle kävelylenkille. Sen jälkeen otin Annin kanssa siitä kuvia uudella digikamerallamme ulkona. Anni seisotti sitä ensin. Makupalana oli nakkeja :) No Sofihan oli aivan hirveästi nakkien perään. Kyllä se osasi ihan kauniisti seisoa. Asentoa ei oikein meinannut löytyä, mutta kyllä sieltä muutama nappisuoristuskin tuli. Minäkin kokeilin sen kanssa. Anni harjoitteli myös liikkeitä, mutta Sofi halusi pomppia. Ensi kerralla pitää muistaa jättää nakit pois :)
 
Yksi melko hyvä seisomakuva,                Pääkuva
jos Annin hanskaa ei näkyisi :D

Iltapäivällä kävimme koirien kanssa lenkillä metsässä. Lempi jäi kotiin, koska eilen meinasi vähän nilkuttaa. Se pääsi pikkuveljemme kanssa vähän lyhyemmälle lenkille. Kamera oli jälleen mukana. Yritimme ottaa koirista kuvaa, kun ne istuivat kiven päällä. Välillä ne pysyivätkin hienosti paikallaan. Adolf meinasi temppuilla, mutta saimme muutaman kohtalaisen otoksen. Valitettavasti koirien silmät olivat punaiset parhaimmissa otoksissa, koska en ollut lukenut kameran käyttöohjeita vielä niin hyvin, että olisin osannut laittaa punasilmän vähennyssalaman. Ensi kerralla täytyy muistaa huomata se :D


Illalla opetin Sofille luoksetuloa ja se hyvin ymmärsikin, mitä halusin siltä.

Tapaninpäivänä lähdimme Hietasaaren ponipihalle perinteiseen Tapanin ratsastustapahtumaan. Sofi oli mukana. Se istui autossa sylissäni etupenkillä. Onneksi se ei oksentanut autossa. Väkeä oli saapunut paikalle paljon. Sofi oli ihan innoissaan väen paljoudesta. Se halusi käydä tervehtimässä monia ihmisiä. Monet silittivätkin sitä. Se myös haisteli innokkaana muita koiria. Kävimme Sofin kanssa maneesissa katsomassa kartellin ja kyllä se oli hieno. Sofi jaksoi onneksi olla sen ajan sylissäni rimpuilematta. Olimme siellä noin tunnin. Paluumatkan Sofi nukkuikin sylissäni.

Sofikin olisi halunnut
Tapaninratsastukselle

Eilen ja tänään olimme olleet pääasiassa kotona. Koirat ovat käyneet lenkillä. Kävin Sofin ja Miinan känssä äsken pienellä lenkillä. Opetin Sofille luoksetuloa. Ostimme tänään sille uusia kananmakuisia namipaloja ja se tykkäsi niistä. Anni käytti muut koirat.

Kirjoittanut: Iina

Tulossa pian!

Nyt kun saimme tämän blogin tehtyä on aika kirjoittaa tähän. Pitkään aikaan emme olekaan kirjoittaneet, mikä johtui siitä, että sivuillamme näkyi ä:t ja ö:t kysymysmerkkeinä. Lopuksia joudun vähän menemään kesän puolelle kuulumisten kertomisessa.

Olemme lenkkeilleet koirien kanssa nyt pääasiassa metsässä. Toissaviikolla, kun olin Lempin ja Adolfin kanssa juoksulenkillä metsässä, näin kaksi hirveä. Säikähdimme kyllä hirveästi. Onneksi koirat olivat kiinni. Ne alkoivat kyllä haukkumaan.
Meidän Lempi on nyt linkuttanut vasenta takajalkaansa viikon. Se ei varaa sille kunnolla ja välillä ei ollenkaan. Äiti on yrittänyt tunnustella jalkaa, mutta se ei ollenkaan arista sitä. Se on saanut särkylääkettä. Maanantaina äiti vie sen Oulu Vettiin eläinlääkäriin. Siellä toivottavasti selviää, mikä jalassa on.

Sunnuntaina 1.10. menimme Miinan kanssa Oulun koirakerhon järjestämään mach show:hon Virpiniemen koirahalliin. Ilmoittautuminen alkoi kello 11. Halli oli kuplahalli ja aluksi yritimme mennä sellaisesta pyöröovesta, mutta Miina pelkäsi sitä, joten onneksi siellä oli toinenkin oviaukko, josta pääsimme. Ilmoitin Miinan isoihin aikuisiin. Numeromme oli 311. Anni meni junior handleriin yhden Nelli-sheltin kanssa (Susadan Bahama Mama). Kehät pyörähtivät käyntiin kello 12. Mach Show oli hyvin järjestetty, sillä kehiä oli kolme: pennuille, isoille aikuisille ja pienille aikuisille. Yleensä niitä on ollut vain kaksi. Emme edes joutuneet odottamaan hirveän kauan vuoroamme. Tuomarinamme oli Riitta Niemelä. Parinamme oli sekarotuinen. Aluksi tuomari kävi tutustumassa koiriin ja sitten meidän piti kiertää kehä. Sitten oli yksilöarvostelu. Aluksi tuomari katsoi sekarotuisen. Tuomarin katsoessa Miina käyttäytyi erittäin hyvin. Se seisoi lähes koko ajan paikoillaan, mutta yhdessä välissä se kyllästyi ja istahti :D Se antoi kuitenkin tutkia itsensä eronomaisesti. Meidän piti tehdä kolmio ja edestakaisin liikkeet. Sitten tuomari vielä katsoi koirat. Saimme ensimmäistä kertaa punaisen nauhan. Tuomari sanoi, että sekarotuisella on köyry selkä ja siksi Miina sai punaisen. Tuomari kutsui Miinaa sheltiksi vahingossa :D Sitten saimmekin odotella aika kauan, koska koiria oli tosi paljon. Siinä välissä alkoi junior handler kehäkin ja Anni meni Nellin kanssa. Emme kerenneet valitettavasti katsoa heidän yksilöarvosteluaan, mutta Anni kertoi sen menneen hyvin. Meidän piti siis mennä yhtäaikaa punaisten parhaan valintaan. Emme päässeet jatkoon. Annikaan ei päässyt Nellin kanssa jatkoon. Tuomari sanoi heille vain, että hyvin meni, mutta kaikki eivät voi päästä jatkoon. Kaverimme Suvi sen sijaan pääsi junior handlerissa jatkoon lk.collie Chilillä ja sijoittui kolmanneksi. Meidän pitikin sitten lähteä kotiin.

Sunnuntaina 24.9 olimme Miinan ja Adolfin kanssa mach showssa Hietasaaren Ponipihan maneesissa. Edellisenä iltana olimme pesseet niiden tassut ja kaulukset. Muuten ne eivät olleet likaisia. Kello 11 alkoi ilmoittautuminen ja olimme siellä vähän sen jälkeen. Ilmoitin Adolfin pieniin aikuisiin ja Anni osallistui tällä kertaa Miinan kanssa vain Junior Handleriin. Mach Show oli Tanskandogit RY:n järjestämä. Adolf oli aluksia tosi hermostunut. Se koko ajan haukkui muille ja vilkuili ympärilleen, mutta loppua kohden se rauhoittui. Se jopa uskaltautui muutamaa koiraa nuuskimaan. Harjoittelin sen kanssa vähän aikaa kehässä. Koiria oli aika paljon paikalla. Kehät pyörähtivät käyntiin kello 12. Junior Handler oli ensin. Miina osasi olla nätisti, mutta se seisoi vähän oudossa asennossa. Anni ei päässyt sen kanssa jatkoon. Sitten olikin aika pitkä odotus, sillä  pentuja oli hirveästi. Välillä kävimme ulkona ottamassa kuvia koirista ja saimme tosi nätin yhteiskuvan Miinasta ja Adolfista. Onneksi ei satanut vettä, joten saatiin koirien turkit pysymään aika siistissä kunnossa. Välillä Adolfia piti harjailla. Lopulta pääsimme kehään. Minun ja Adolfin numero 109, joten olimme kuudes pari. Parinamme oli kääpiövillakoira Leevi. Menimme tähän matsäriin ihan harjoituksen vuoksi. Tiesin, että Adolf ei ehkä antaisi tuomarin koskea kunnolla, mutta kokemusta ainakin karttui. Aluksi tuomari tuli tutustumaan koiriin ja Adolf vähän perääntyi, mutta uskaltautui lopulta nuuskimaan. Sitten kiersimme kehän ympäri. Adolf liikkui aika nätisti. Tosin vauhtimme oli vähän liian hidas, joten se ei päässyt kunnon raviin. Sitten parimme arvosteltiin pöydällä ja sen jälkeen oli meidän vuoro. Kuten olin arvellutkin pöydällä olo ei oikein sujunut, vaikka sitä olimme jonkin verran harjoitelleet. Lopulta tuomari katsoi Adolfin maassa. Hän kehui Adolfin turkkia. Meidän piti tehdä kolmio. Nyt Adolf pääsi kunnolla ravaamaan, joten liikkeet olivat paremmat. Sitten tuomari vielä katsoi koiria. Saimme sinisen, mitä olin osannutkin jo odottaa :) Hetken odottelimme, että pääsemme sinisten parhaaseen kehään. Siellä tuomari vain kävi jokaisen koiran luona. Emme päässeet jatkoon. Lopuksi käytin vielä Adolfin pöydällä, jotta sille ei jää siitä kammoa. Sitten lähdimmekin hetken päästä, koska alkoi satamaan. Oli kiva päivä, ainakin kokemusta Adolf sai.


Torstaina 3.8 äiti ja Anni lähtivät Adolfin kanssa kohti Oulunsalon kunnan eläinlääkäriä. Olimme päättäneet kastroida Adolfin, koska se on ainut uros laumassamme ja se vikisee aina kun tytöillä on juoksu ja sitä ei muutenkaan voisi käyttää jalostuksessa, koska sillä oli pentuna se sydänvika. Aika oli joskus yhdentoista jälkeen. Aluksi Adolf rauhoitettiin. Sitten äiti ja Anni lähtivät leikkauksen ajaksi kauppaan. Takaisin he tulivat reilun tunnin päästä. Adolf olikin jo herännyt ja siellä se hoiperteli ympäriinsä. Sillä oli noin kymmenen tikkiä. Sille laitettiin kauluri. Se sai mukaansa särkylääkettä ja jotain muuta lääkettä. Kotona se laittoi heti makaamaan lattialle. Muut olivat ihan ihmeissään. Rontti lähti kuin ohjus karkuun ja se meni piiloon kirjahyllyn taakse ja siellä se oli monta tuntia. Yritimme houkutella sitä pois, mutta se ei suostunut tulemaan sieltä. Äiti ja iskä ostivat sille uuden raapimapuun, mutta ei se sitä ole paljon raapinut. Monta päivää Rontti ei suostunut tulemaan Adolfin lähelle. Kun Adolf alkoi kunnolla heräilemään, alkoi resuaminen kaulurin kanssa. Se tietenkin alkoi hinkata sitä seiniin ja sai sen pois. Minä ja äiti jouduimme käymään Mustissa&Mirrissä ostamassa sille uuden nahkapannan, jota voi kiristää. Ulkona se kävi kanssani, mutta se ei suostunut liikkumaan kauluri kaulassa kuin muutaman askeleen ja sitten se taas istui. Ensimmäisenä yönä Adolf ei nukkunut yhtään, koska se ei muka voinut liikku kaulurin kanssa. Toisena yönä otin sen yläkertaan huoneeseeni ja sitten se jo nukkuin. Muutaman yön se nukkuikin minun huoneessani. Aloimme vähitellen pitämään siltä kauluria pois päivällä, mutta yöksi laitoimme sen. Se pääsi vain lyhyille lenkillä loppuviikolla.  Puolentoista viikon päästä äiti ja iskä kävivät eläinlääkärillä poistattamassa tikit.